Jarkko Määttä
Teknisen työn taitaja
Ensimmäinen muistikuvani järveltä on, kun olemme nuotalla isäni ja veljeni kanssa. Nousee myrsky ja isä tarttuu airoihin. Pikkupoikien tehtäväksi jää nuotan laskeminen. Tyynemmällä teimme niin, että toinen meistä 5-vuotiaista nassikoista souti toista airoa ja toinen toista.
Myrskyissä kalastetaan nytkin. Virtaa yrittäjyyteen antaa taistelu oikeuksista kalastaa ja hankkia elantonsa samalla tavalla kuin se on vuosisatojen ajan täällä Koillismaalla hankittu. Toisaalta eihän tämä työltä tunnu, enemmänkin mahdottoman mukavalta harrastukselta. Kalastaja ei voi tehdä työtään ilman rakkautta suuria selkiä kohtaan.
Työ on muuttunut paljon siitä kun sen aloitin. Luulo, että kalastus olisi vanhojen ukkojen alkeellista työtä, ei pidä paikkaansa. Kalastajan työ on tänä päivänä hyvin teknistä ja monipuolista. Pitää osata huoltaa, pyytää, markkinoida ja myydä. Airojen tilalla ovat moottorit ja apajat etsitään gps-kaikuluotaimilla.
Kalastan pääasiassa Posiolla nuotalla ja rysällä. Pääsaalis on tietysti muikku, muita kaloja pyydetään säitten ja sesongin mukaan. Esimerkiksi särkeä nousee hyvin keväällä jäitten lähdöstä aina siihen päivään, kun vesi on lämmennyt noin 10 asteeseen. Kaikki nostetaan mitä pyydyksiin ui – kalastajan tuloa ovat niin kiisket kuin taimenetkin.
