Pekka Kajava
Perintönä intohimo kalastukseen
Aloitin kalastuksen 5 vuotiaana pikkupoikana isäni ja naapureiden mukana talvinuotalla. Kuljin 2 talvea nuotalla ennen kuin koulunkäynti oli pakko aloittaa ,olin kuitenkin syntymäpäivänä pois järveltä, intohimo järvelle lienee verenperintöä esi-isiltä.
Palo järvelle on tarttunut myös lapsiini. Lasten kanssa pyydetään uistelemalla ja katiskoilla ahventa, haukea ja lohta. Perkaamisen jälkeen on mukava laittaa yhdessä hyvää kalaruokaa. Mitä ei itse syödä, se myydään.
Kalastaminen on mielenkiintoista puuhaa. Koskaan et nuotalle lähtiessäsi tiedä huilaako apaja, tuleeko saalista, saako kalan myytyä . Epävarmuus on käännettävä toisinpäin. Tämä on ahkeran miehen ammatti. Sumuaamuina tai talvipakkasilla heti auringonnousun jälkeen tajuaa, miksi tätä työtä tekee. Hyvä saalis vie hetkessä muistot epäonnisesta eilisestä.
Nuottaaminen on mukavaa myös siksi, että sitä ei tarvitse tehdä yksin. Kuusamossa kalamiesten yhteishenki on hyvä. Aina on löytynyt nuottakaveri tai renki, oli keli mikä tahansa.
Ammattikalastajana pyydän myös rysällä ja katiskoilla. Vähempiarvoisen kalan arvostus on kovassa kasvussa ja särjetkin käyvät nykyään hyvin kaupaksi. Tärkeimmät saaliskalani ovat muikku, siika, ahven, hauki, särki ja säynävä.
